Tää lista mun piti tehdä jo aikoja sitten. Ensimmäisen kerran vuosi sitten, toisen kerran kun palasin suomeen ja muistin mikä kaikki olikaan niin kummallista. Kolmannen kerran kun tulin takaisin tänne, saa nähdä kuinka paljon vielä muistan...Lisäilen listaan sitä mukaa kun tulee mieleen. Eli lista siitä, mikä kaikki on kummallista, hyvässä tai pahassa

Saksassa
Juusto pitää ostaa valmiiksi viipaloituna. Juustohöyliä ei ole.
Busseja ei tarvitse pysäyttää niihin noustessa, eikä poistuttaessa. Ratikoiden ovet pitää itse avata.
Ruokaresepteissä jauhojen määrä ilmoitetaan grammoissa.
Teitittely
Kirjeiden kirjoittaminen, erityisesti virallisten. Sääntöjä riittää.
Keskustellessa ja erityisesti tervehtiessä sanotaan usien toisen nimi. Puolituttujenkin nimet pitää siis muistaa, toisin kuin Suomessa.
Aivastaessa muut toivottavat aina terveydeksi
Kaupoista saa viiniä!
Hedelmiä ei saa punnita itse kaupassa.
Julkisten vessojen hanoista tulee vain kylmää vettä.
Julkisissa vessoissa on lähes aina siivooja jolle pitää jättää tippiä.
Ravintolassa pitää muistaa jättää tippiä
Parsaviikot
Kaupungin keskusta voidaan sulkea liikenteeltä hyvien bileiden vuoksi.
Maito
makea aamupala
ei tiskikaappeja
ei tiskiharjoja, vaan sieni. Oikeasti tosi kätevä.
Kunnollista teetä ei saa kuin erikoisliikkeistä. Muuten myynnissä mau(stama)ttoman teen lisäksi hedelmä"teetä". Hipsut siksi, että teetä näissä tuotteissa ei ole pennin vertaa. Käytännössä siis kuivattu viinimarja-omenamehu joka maistuu pahalta.
Marinoituja broilerisuikaleita ei tunneta.
Kunnollisia lihapullia saa vain ikeasta.

Ja kun palaa Suomeen, odottaa uusi sopeutuminen.

Kummallista Suomessa
Bussi pitää muistaa pysäyttää pysäkillä. Sekä kyytiin noustessa että pois lähtiessä.
Kaupoista ei saa viiniä.
Hedelmät pitää muistaa punnita kaupassa.
Teitittelyn ja selkeiden teitittelysääntöjen puuttuminen

Täällä ollaan taas, Saksassa. Tuntuu uskomattomalta, mutta kalenteri näyttää jo kohta kolmea viikkoa. Aika on menny todella nopeasti. Eka viikko meni järjestellessä ja panikoidessa josko tästä koskaan tulee yhtään mitään. Dippatyötä on nyt takana kaks viikkoa. Viikot on menny töissä istumisen lisäks junassa istumiseen. Maanantaina mun pitäis vihdoin saada kämppä Höchstistä, Frankfurtista. Jos vaikka sitten tilanne vähän rauhoittuis ja jäis aikaa muuhunkin kuin pendelöintiin.

Nyt on aika erilainen tilanne kuin vuos sitten. Silloin riitti vaihtaritapahtumaa joka illalle. Nyt on suurin osa tutuista vaihtareista palannut koteihinsa. Frankfurtissa mulla on muutama kaveri viime vuodelta, mutta kunhan pääsen asuntolaan pitää koittaa tutustua uusiin tuttavuuksiin. Solukämppä ois ollut kiva, kun ois saanut kivoja kämppiksiä. Asuntolassa näytti olevan ovet kiinni... No, ei auta kuin mennä koputtelemaan ja esittäytymään uusille naapureille.

Kiinalaiset kämppikset on taas keittiössä, tällä kertaa pilkkomassa lihaa. Kuvittelin jo, että ne on ostanu kokonaisen lehmän, ja haluaa nyt pakastaa sen. Ei sentään, se olikin vaan lammas. Ne on kuulemma pilkkonu eilis illasta asti.

Nyt on tosi outoa aikaa täällä. Mulla on vielä pari tenttiä edessä, vaikka kesä on parhaimmillaan. Sen lisäks jo pitkän aikaa muut vaihtarit on joko päntänny hulluna viimeisiin tentteihinsä tai viettäny läksiäsibileitä ja lähteneet kotiin. Läksiäisiä on joka viikko parit kolmet. Eikä pelkästään vaihtarit kaikkoa, vaan myös suuri osa mun tuntemista saksalaisista, kuka minnekin päin maailmaa vaihtoon. 

Viikko sitten lauantaina tehtiin Eurooppa-kierros. Alotettiin Ranskasta, jatkettiin Sveitsin kautta Norjaan ja muualle Skandinaviaan, sieltä Venäjälle ja Portugaliin, loppuillasta Saksaan ja Itävaltaan. Tän tiivistetyn matkailukokemuksen mahdollisti Europa Park, saksan suurin huvipuisto. Vuoristoratoja riitti, mutta myös jonoja. Kaikkialle sai päivällä jonottaa puolesta tunnista tuntiin, illalla ennen sulkemista selvis jo vähemmällä. Jonot oli usein vielä kätketty hienojen kulissien sekaan, niin  ettei  jonoon mennessä tajunnut kuinka  monta mutkaa jono vielä teki. Kannatti kuitenkin jonottaa. Huvipuiston ylpeys tällä hetkellä on Silver Star vuoristorata, 1,6km pitkä, 2000t painava, maksiminopeus 130km/h, painottomuutta matkan aikana yht. 20s. Ei siinä ihan hirveesti ehtinyt maisemia katella, vaikka aika korkeelle mentiinkin. Illan päätteeks oli mahtava ilotulitus.

Nyt sain vihdoin kuvia Ranskan reissulta, joka siis oli jo kesäkuun alussa. Koska torstai oli silloin joku vapaapäivä, ja perjantaina ei ollu luentoja, ajettiin Ranskaan jo keskiviikkoyöksi. Kohteena oli haut-Juran vuoristo Geneve-järven lähellä. Takaisin tultiin sunnuntaina Geneven kautta. Tässä kuvia ja sepustuksia reissulta.

Torstai:
Vuokrattiin maastopyörät ja suunnattiin vuorille. Metässä ei tettu niin paljon kuvia, tässä pari kuvaa loppureissusta:




Perjantai:
Seikkailupäivä. Alotettiin päivä Via Ferratalla, eli kiipeilyvaelluksella. Välillä käveltiin, välillä kiivettiin. Läpi reitin kulki varmistusvaijerit, joissa oltiin kiinni. Seinämään oli hakattu metalliotteita ja tappeja, alussa oli jopa köysisilta.










Meille oli varattu ohjaaja koko päiväks, tässä syödään Pierre-Ivin kanssa lounasta:


Lounaan jälkeen jatkettiin kanjonoimaan: Pukeuduttiin märkäpukuihin, ja kiivettiin vuoristopuron yläpäähän.  Siellä hypättiin jokeen, jossa sitten käveltiin, liu'uttiin ja  hypittiin. Puro ei todellakaan ollut kovin iso eiä syvä, mutta kummasti siinä oli isoja putouksia ja syviä kohtia joihin pääs hyppäämään korkemmaltakin. Oli aika jännää puuhaa! Kuvia ei valitettavasti oo, koska kamera ei ois selvinny ehjänä reissusta.

Lauantai on kiipeilypäivä:
Suunnattiin kiipeilypuistoon! Näitä pitää saada Suomeenkin! Tänne Darmiinkin avattiin just yks kiipeilypuisto, muttei noin isoa kuin Ranskassa. Pitää sekin kuitenkin käydä tsekkaamassa tässä jossain välissä.










Sunnuntai:
Kotiinpaluu Geneven kautta. Genevejärvi oli iso ja kaunis.

Järkytyin aamulla koulumatkalla, kun tiellä lojui kuollut siili, josta oli jäänyt jäljelle vain piikkiturkin kappaleita. En jäänyt kuitenkaan hautaamaan, koska olin jo muutenkin myöhässä luennoilta.

Iltapäivällä näin toisen samanlaisen, pieniksi paloiksi hajonneen siilinturkin. Alkoi epäilyttää. Epäilyt osoittautu oikeiksi, kun löysin näitä vielä lisää, ison puun alta. Ei ne ollu siilejä, ne oli karvamanteleita eli piikkikastanjoita. Siilit ovat siis onnistuneet hämäämään hirveetä siilimurhaajaa naamioitumalla kastanjoiksi ja uhraamalla kastanjat  autoille.

Vasemmalla kerälle kääriytynyt  piikkikastanja, oikealla  siiliksi naamioitu, liiskaanutnut kastanja.

Viime viikolla torstaista maanantaihin Darmstadtissa oli Heinerfest: Huvipuistolaitteita, arpakojuja, naposteltavaa, musiikkilavoja, olutteltta ja muutenkin paljon  nähtävää. Joku väitti, että täällä ois ollut Saksan kolmanneksi suurin festi: Oktoberfest on ehdottomasti suurin, Stuttgartin Kevätfesti luultavasti toisiksi suurin. (Molemmat nähty, joo, oli isoja). Yks ero noihin oli vähempi kaljakeskeisyys; vain yks olutteltta, kun Münchenissä ja Stuttgartissa olut taitaa olla se juttu, ja lisäks niihin on rakennettu huvipuisto. Täällä taas huvipuisto ja toisaalta bändilavat oli pääroolissa, lisäks sai juotavaa jos halus. Ennen kaikkea ero oli kuitenkin se, että tää oli kaupungin keskustan kaduilla ja toreilla. Liikenne suljettiin keskustasta kokonaan festin ajaksi, ja koko keskusta oli yks iso huvipuisto. Ja kaikki tuotiin sinne rekoilla ja rakennettiin sinne viideks päiväks... Tässä muutama kuva:


Maailmanpyörä oli mahtavan kokoinen. Ois ollu kiva nähdä kun toi koottiin ja pystytettiin osista. Verrokkina talojen lisäks viereinen viikinkilaiva, joka sekin oli ihan normaalin kokoinen!


No sai täälläkin olutta ;) Kaupungin parasta olutta sai kätevästi litran pullossa, jotka oli uudelleensuljettavia ja kantokahvallisia


Arpoja piti tietenkin ostaa. Ei tullut voittoa, saatiin sentään lohdutuspalkinnoksi nallekarhu


50m "vapaata pudotusta" luvassa


"Shoot your own foto!" Jos ampui tarpeeks hyvin, sai palkinnoksi valokuvan, tai kun oli tarpeeks yrittänyt, mikä toteutu meiän tapauksessa aiemmin...

Maanantai-ilta huipentui matikan-laitoksen katolla ilotulitusta kattellessa.


Jottei tää elämä täällä ihan vaan juhlinnalta vaikuta, pitää kertoa että seuraavan kahden viikon ajan mulla on keskimäärin joka toinen päivä joku deadline, esitelmä tai tentti. Onneks sentään säät on keskimäärin huonot, että malttaa pysyä sisällä.