Viime viikonloppu vierähti Berliinissä italialaisten, ranskalaisten ja yhden espanjattaren seurassa. Kaupunki oli todella suuri, kaikkea ei millään ehtiny nähdä. Kierrettiin kuitenkin kaikki pakolliset nähtävyydet. Tässä parhaita paloja Berlinistä

• Reichstag: Saksan hallinnollinen keskus. Yllätyttiin positiivisesti, kun kasin maissa perjantai-iltana päästiin viellä sisälle taloon. Lisäjännitystä toi turvatarkastus. Varsinaisesti sisätiloihin ei hissiä lukuunottamatta päästy, vaan katolle ja kupolin sisälle ihailemaan Berliinin kaupunkimaisemaa. Todella monessa berlinin suurista kupolirakennuksista on kupolissa päällä reikä, ja alas johtaa ihmeelinen suppilo (tyypillisesti yli 10m korkea). Onnistuttiin selvittämään, että katossa todellakin on reikä, (halkaisija n. 6m), ja sisälle sataa, mutta se outo suppilo on kuumailmapuhallin joka syrjäyttää suurimman osan sateesta. Sisälle pääsyt vesi valuu näköalatasanteelle piilotettuihin ränneihin, joista se valuu kierekäytävän rakenteiden sisällä pois.

• Potsdamer Platz: Huippumoderni aukio, korkeita lasirakennuksia ja uusia leffateattereita. On hienompi kuin miltä kuulostaa...

• Itä-Berliini: Eksyttiin sinne hostellia etsittäessä. Autossa oli kaikkivoipa ajotietokone tomtom, jonka ohjeita me seurattiin. Jo aiemmin vähän epäilytti, mutta kun tomtom ilmoitti hempeällä saksalaisnaisen äänellä että ollaan perillä ja ulkona oli vaan järjettömän suuri  betoninen kenkälaatikkokerrostalo,  huomattiin että berliinissä on  kaks saman nimistä katua. Tulipahan kuitenkin nähtyä itä-Berliinin ydin...

• Check-Point Charlie: Paikka ei ollut kovin kummoinen, mutta vieressä oli aiheesta museo, joka oli todella hyvä. Esiteltiin sekä historiaa, elämää että mitä ihmeellisimpiä loikkausmenetelmiä.

• Muuri: Pitihän sekin käydä kattomassa.
  

• Alexanderplatz ja maailmankello. Ilmassa oli tulevaisuuden huminaa... Syötiin hyvät currywurstit.
  

• Perunaravintola: Ravintolassa tarjoiltiin perinteisesti vain perunaa eri muodossa eri lisukkeiden kanssa. Ruokalajit oli lajiteltu sen mukaan, tuliko perunapihvejä, röstiperunoita, uuniperunoita tai jotain muuta.

Berliinin metro oli jotain uskomatonta. Teoriassa se toimi hyvin, linjoja kulki usein ja kaikkialle. Korjaustöiden takia linjoja oli kuitenkin yhdistelty ja muuteltu ja vaihdettu ja nimetty uudelleen, ties mitä. Yleensä reissatessa kuljen kartta mukana tai tiedän muuten vaan missä ollaan ja mihin mennään, mutta tällä kertaa mulla ei ollut mitään käsitystä linjoista eikä suunnista. Joka kerta metroon noustessa joku meistä kymmenestä pläräs paniikissa metrokarttoja ja mietti ollaanko oikeassa metrossa. Neljä kertaa taidettiin viikonlopun aikana mennä väärällä metrolla tai väärään suuntaan, tai ei vain tajuttu, että metro teki kesken matkan u-käännöksen. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä onnistuttiin puoli viideltä matkustamaan parisenkymmentä minuuttia väärään suuntaan päättärille. Ei kuitenkaan hätiä mitiä, sillä Berliinin loistava metro kulkee läpi yön...

Suklaahiiret, matkustakaa Eurooppaan! Mulla ei ollut paljon mahiksia väittää vastaan, kun muut päätti että aamupala syödään viereisessä donitsibaarissa. Ekan aamun aloitin urheasti suklaadonitsilla, mutta toisena aamuna etsin itselleni maukkaan kinkkubagelin. Berliinin parhaisiin nähtävyyksiin pitää vielä lisätä suklaakauppa, jossa oli esimerkis raatitalo rakennettuna 200kg:sta suklaata. Ja suklaatulivuori! Se on tän joulun hittituote pukinkonttiin! Siinä on hyvä dipata hedelmiä ja leivoksia. Muutenkin muitten keskieurooppalaisten suklaankulutus on ainakin mun mielestä kohtalaisen suurta. Kyselin varovasti viikkokulutusta, ja yks vastaus oli "joskus voi mennä viikkokin etten syö _yhtään_ suklaata, mutta kilo viikossa menee ihan helposti." Tähän ei laskettu mukaan nutellaa, jota kuluu aamuisin puolisen litraa viikossa. Pari viikkoa sitten täällä alko vähitellen joulubuumi kaupoissa. Mä oon kuvitellu, että Suomessa on paljon suklaata myynnissä jouluisin, mutta se ei oo mitään tähän verrattuna... Suklaata joka puolella ja joka muodossa.

Vielä jos saan tarjota elämänohjeita näin viestin loppuun, niin tässä semmonen: Älkää ikinä menkö italialaisen naisen ajamaan autoon! Ne voi vaikuttaa ihan mukavilta ja täyspäisiltä, mutta ratin takana jopa rauhallisin italiaano muuttuu täysin toiseksi. Paluumatkalla vaihdettiin välillä kuskia, ja päätin mennä takapenkille nukkumaan kun olin pitänyt alkumatkan kuskille seuraa, jolloin etupenkille pääs kaks italialaista tyttöä. Ei tullu nukuttua, sillä en oo koskaan jänskänny niin paljon auton kyydissä. Sää oli välillä todella huono, ja autobahnilla oli paljon tietöitä. Mitä pimeempi pätkä, enemmän sadetta, enemmän tietöitä ja tiukempi kurvi tulossa, sitä lujempaa tyttö painoi kaasupoljinta. Se tuskin huomas nopeusrajoituksia (kakkihan tietää, ettei Saksan autobahneilla mitään rajoituksia oo...) kun se keskittyi papattamaan kaverinsa kanssa. Kun kaikki autot sitten oli jonosta ohitettu, oli hyvä hidastaa vähän vauhtia ja jäädä kolmesta kaistasta sille vasemmanpuoleisimmalle. Muut sitten meni oikeelta ohi, kun kyllästyivät tähän ajotapaan. Ja jotenkin täysin käsittämättömästi se kuitenkin onnistu juuttumaan kaikkein hitaimpien rekkojen taakse. Eli ens kerralla kun on vaihtoehtoina ajaa itse tai päästää italiaano rattiin, tiiän mitä valitsen.

P.S. Kuvia lisätty! Berliinin ihmeitä täällä

p.p.s. Melkein meinas jo unohtua, mutta eilen sain kuulla meiän kylppärirempan edistymisestä: Saadaan soluun suihkut ja vessat jo ehkä tammikuussa!