Kaks päivää luentoja takana. Oon melko varma, että tänään on ensimmäinen ilta mun Darmissa olon aikana, kun meille ei oo tarjolla mitään valmisteltua ohjelmaa. Kävin ostamassa kajarit tietsaan ja juoksemassa lenkin. Ihan kiva, että saa vähitellen taas jotain järjestystä ja tolkkua elämään. Maanantaina kävin paikallisen ultimatejengin treeneissä. Oli mahtava fiilis oikeesti urheilla pitkästä aikaa. Erasmusporukalla ollaan patikoitu viikonloppuina aina kattelemaan jotain hienoja kukkuloita, mutta ei sitä oikein urheiluks voi laskea. Maanataina oli sitten ensin juoksutreenit, joissa oli pakko vetää vähintäänkin kovaa, kun ei vaan sinni anna periks olla yhtään huonompi kuin muut, vaikka ei ookkaan pariin viikkoon tehny mitään ja vaikka muut oli enimmäkseen isoja miehiä (tosin onneks ehkä jo parhaimman juoksukuntonsa ohittaneita). Vähäsen olin pelikentällä hukassa, kun en oikein tajunnu ohjeistuksia, ja muutenkin peli sekajoukkueessa sisällä oli vähän erilaista kuin mihin oon naisten ulkotreeneissä tottunu. Selvisin kuitenkin, ja treenien jälkeen kyselin sanastoa. Nyt tiiän mitä on kiekko saksaks.

Tänpäivänen fyssanluento oli melkoista shokkihoitoa. En tuntenu luennoilta ketään, en saanu luennoitsijan puheesta mitään tolkkua, enkä tunne fysiikan sanastoa. Tihrustin sitten taululta äijän harakanvarpaita, ja koitin veikkailla, mikä kirjainyhdistelmä kuulostais saksankieliseltä sanalta. Olin innoissani aina kun taululle ilmesty kaava, koska ne oli ainoita mitä ymmärsin. Sitä ei suomessa mulle tapahdu...

Täällä on ihan uskomaton määrä ties mitä käyttiksiä ja kortteja. Mulla on nyt käyttis koulun koneelle, mutta tarviin vielä kortin sinne. Sitten tarviin kortin ruokailuun, mutta jos venaan pari viikkoa, niin saan ne ehkä samalle kortille. Kirjastoon tarvii sitten kans oman sirukorttinsa. Tänään kävin anomassa käyttistä fyssan lafkan tietokonepooliin, että pääsen fyssan laskareihin. Jossain välissä pitäis varmaan hakea vielä infolafkalle käyttikset.

Ja jotta asiat ei liian helposti kävis, niin täällä ei lähes missään pysty maksamaan visa elektronilla, vaan ainoostaan käteisellä tai korkeintaan paikallisella pankkikortilla. Semmoinenkin kortti on siis hommattu. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin yllättävän helpolla mä oon mielestäni selvinny kaikista käytännön järjestelyistä. Papereita joutuu leimauttamaan ja täyttämään ja kiikuttamaan ympäri kaupunkia, mutta tutorit on pitäny hyvin huolen että me pienet pallerot selvitään täällä suuressa maailmassa.

Ilpon pyynnöstä koitan lisäillä tänne kuvia! Heidelbergissä