Huh, nyt on nähty ja koettu München. Tunnin päästä lähtee juna kohti Darmstadtia. siellä odottaa toivottavasti Michael avainnipun kanssa. Tänään on joku kansallinen juhlapäivä, eli kaikki kaupat on kiinni. Mulla on mukana leipää ja banaaneja, joilla pärjää sitten huomiseen.

Päästiin kuin päästiinkin Oktoberfest turnieriin! Oli mun ensimmäinen ulkomaanturnaus, ihan mahtava kokemus. siellä oli paljon ulkkareita pelaamassa, eli sain vaihdettua englantivaihteen taas päälle. Ekan pelin lopussa perjantaina nyrjäytin taas kerran nilkkani, onneks paikalla oli kaks ammattitaitosta tanskatarta, jotka pisti mun nilkan pakettiin. Ainakin sain paljon huomiota, mikäs sen tärkeempää. Päivän loput pelit sitten kattelin reunalta. Ihan aavistuksen verran pänni myös se, että tuolla ois päässy terveellä nilkalla vesihiihtämään semmosen hiihtohissin näköisen härpäkkeen perässä. Muutenkin toi Roberto Beach jossa oltiin oli jännä paikka: semmonen iso kasvihuone, jossa oli sisällä terassi, baari ja kolme beach-kenttää, ja ulkona sitten lisää biitsikenttiä, ruohokenttiä, vesihiihtolampi ja joku ihmeellinen kiipeilyseikkailupuisto. Nukuttiin siellä sisällä teltassa rantahiekalla.

Lauantaina mentiin sitten oktoberfesteille, paikka oli todellakin tupaten täynnä. Päästiin sisään takaovesta rannekkeilla, muuten ei ois onnistunu. siellä sitten tas vierähti päivä. Ei Oktoberfestistä voi kunnolla kertoa, se pitää kokea itse ;)

sunnuntaina en enää malttanu olla pelaamatta, kun nilkka oli niin hyvin hoidettu eikä oikeestaan turvonnu. Kiitokset saksalaiselle Anitelle, joka teippas mun nilkan pelikuntoon. Eka peli nurtsilla, kaks muuta hiekalla. Ekaa kertaa eläissäni pelasin kunnolla ultimatea beachillä, se oli hubaa. Finaalissa oltiin sitten me - Augustiner - Bavarian paras olut, vastaan Löwenbräu, Bavarian huonoin olut. (Näin meille kerrottiin) Jotenkin kummasti sitten Löwenbräu kuitenkin voitti, hyvä peli se silti oli. 

Eilinen meni nukkuessa pitkään ja järkkäillessä asioita, sain myös pesetettyä pyykkejäni. Nyt on hyvä suunnata kohti Darmia. Pikkasen jännittää mitä siellä on luvassa. Tänään voisin käydä fillarilla polkemassa vähän kaupunkia ympäri ja ihmetellä mitä sieltä löytyy. Huomiselle olikin jo sitten päivä buukattu täyteen ohjelmaa. Kuitenkin on sellanen fiilis, että siellä on todella hyvin järkätty vaihtareiden hyysääminen ja tutustuttaminen, ainakin verrattuna tänne Müncheniin missä pojat on tainnu olla koko ajan enemmän tai vähemmän pihalla asioista.

semmosta tällä erää, tuli teksti taas aikamoisessa matkakertomusmuodossa. Mä niiiin odotan, että saan himaan (kunhan sais semmoisenkin, sitäki ehkä aavistuksen odotan) nettiliittymän, ettei aina tarvii ettiä nettikahvilaa ja säheltää näissä. Nyt kun on reilu viikko vierähtänyt nomadina, kuulostaa aika hyvältä, että tietää missä nukkuu seuraavan yön, uskoo nukkuvansa sen jopa sängyssä, ja että rinkan saa purkaa illalla eikä sitä tarvii enää kantaa joka paikkaan. Mulla oli muuten lennolla 8kg käsimatkatavaroita, reilusti yli 20kg ruumassa, ja lisäks taskut täynnä kaikkea mahdollista pientä ja painavaa. Ilmaseks kuitenkin sain tuotua, vaikka kokonaispaino oli max 20kg. Niitä on ollu kiva kantaa mukana ja miettiä, mitä kaikkea tulikaan otettua mukaan. Ei kuitenkaan mun mielestä mitään turhaa. 

Juna kutsuu.